Tänään ei sitten ollutkaan ihan normipäivä. Pitäisköhän vaihtaa tähän nimeksi Satunnaiset normipäivät tai jtn...

Tuossa päivällä töissä yhtäkkiä alkaa kuulua räkänen nauru. Puhelinhan se siellä huuteli. Eikä siinä vielä kaikki poikkeava normipäivästä, vaan kaveri soitti ja kyseli josko kuuntelen bändiä nimeltä Nine Inch Nails. Totta helvetissä kuuntelen! Lähinnä se shokkijärkytyslentelyseitsemänteentaivaaseen johtui siitä, että pyysi minua kyseisen orkesterin keikalle huhtikuussa. ILMAISEKSI! Herra paratkoon, että meinasin pyörtyä. Ei tällasta tapahdu. Mulle ainakaan. Tai siis näköjään tapahtuu. Ikinä en ole päässyt tuollaista isoa keikkaa katsomaan/kuuntelemaan ja sitten kun se on vielä joku omista suosikeista, niin avot! Huh huh, onnesta soikeena on nyt tää...

Sitten vielä on isin kirjanjulkkarit tulossa. Ja minulle kirja tipahtaa postiluukusta näinä päivinä. Kovin innostunut olen koko hässäkästä, vaikka tosin harmittaa, etten itse pääse paikalle. :( Mutta olen kyllä jo pyytänyt raportteja sitten jälkikäteen niiltä, jotka sinne menevät. Kaksi kirjaakin olen jo saanut myytyä tänne Tampereelle, vaikka en niitä montaa ole vielä paikanpäälle saanutkaan. Tosin ostamisen ehtona oli se, että jonkinmoiset omistuskirjotukset haluttais, tai ainakin nimmarit. Tuskin on liikaa vaadittu. Että tämmöstä isillekin tiedoksi, jos tätä luet jossain vaiheessa. :)

Tänään oli hyvä päivä.